Olipas täydellinen viikonloppu! Päätimme muutama viikonloppu sitten varata pienen risteilyn sukulaisporukalla Viking Gracelle, kun nyt ei oikein minnekään voi matkustaa. Maiseman vaihtaminen kuitenkin tekee aina välillä niiiin hyvää ja tuntuu enemmän lomailulta kuin kotona oleilu. Risteily varsinkin tuntuu siltä, kuin olisi käynyt kauempanakin, vaikka koko laivasta emme poistuneetkaan. En itseasiassa koskaan aiemmin ollut edes käynyt Turun satamassa, koska tietenkin meille Helsingistä lähteminen on paljon näppärämpää. Viikkarillakaan en juuri ole matkaillut, sillä Silja Line Club One-järjestelmineen on saanut minut pistekoukkuun ja matka tulee aina siksi varattua Siljalta tai Tallinkilta. Okei ja täytyy sanoa, että normaalitilanteessa ( kun tätä koronaa ei ole kiusana ) reissaamme Helsinki-Tukholma väliä eniten, Siljan laivat ovat mielestäni vain sata kertaa paremman kuin Viikkarin.

Turusta lähtevä Viking Grace oli kuitenkin todella viihtyisä ja tietenkin uutena laivana vielä todella siisti. Laivalta muuten ei sitten olekaan yhtään kuvaa, kun halusin antaa porukan iseille vapaa-aikaa ja hengailin lapsenvahtina yhdessä lasten serkkujen äidin kanssa. Samalla saimme päivitettyä omia kuulumisiamme ja höpötettyä naisten juttuja. Okei, vietimme myös muutaman tunnin tax-free ostoksilla ja laivan outletissä, josta tein muutaman ihanan vaatelöydön. Niitä esittelinkin instan puolella jo ja laittelen blogiin myös vähän myöhemmin.

Laiva tuntui ihan aution tyhjältä ja leikkihuonessa meidän poikajengi oli aina ainoa lapsiporukka. Gracella muuten leikkihuoneet oli sijoitettu todella kivasti kahviloiden ja ravintoloiden viereen suoraan. Saimme kahvitella lasin takana viihtyisässä kahvilassa samalla kun pystyimme tarkkailla lapsia. Osa ravintoloista oli kuitenkin kiinni, mikä oli tosi harmi. Olimme esimerkiksi menossa buffet-ravintolaan syömään, mutta se ei ollut lainkaan auki. Aamiaisvalikoima samaisessa buffetissa oli ihan surkea. Mutta varmaankin johtuu juuri siitä, että näin pienelle ihmismäärälle ei seisovia pöytiä ole mitään järkeä alkaa kattamaan. Päädyimmekin sitten illalliselle laivan ravintola Oscariin, joka osoittautui ihan huippuvalinnaksi.

Olimme porukalla pohtineet, jäisimmekö yöksi Turkuun reissun jälkeen, koska laiva olisi perillä vasta niin myöhään, mutta olimme päätyneet, että ajetaan vain takaisin Espooseen. Lauantai-iltana, kun laivamatkaa oli enää muutama tunti jäljellä olin niin poikki, että ajatus hotelliin jäämisestä alkoi tuntua taas todella houkuttelevalta. Soittelin viiteen eri hotelliin, josta jokaisesta löytyi viimehetken huoneita, mutta koska tarkoituksemme oli lähinnä vain käydä nukkumassa, kartoitin edullisinta vaihtoehtoa ja päädyimme valitsemaan Sokos Hotel Kupittaan yöpymispaikaksi.

Hotelli olikin todella kiva! Huoneen sisustus taas ihan kamala, oranssit verhot, musta-valko-oranssi Turun kartta maalattu seinään ja niin pois päin, mutta se oli kuitenkin sen näköinen, että kaikki oli vastikään uusittu. Tosin tässä tilanteessa ei sisustuksella ollut mitään väliä! :D Aulatilat olivat tosi kivat, aamupala tosi hyvä ja palvelu loistavaa.

Mieheni lähti Turkulaisten kavereidensa kanssa vielä muutamalle drinkille saapumis-iltana ja itse olin tyytyväinen, että pääsin lasten kanssa aikaisin nukkumaan ja odotin seuraavan päivän pientä keskustakävelyä Turussa.

Turku on kyllä todella kaunis kaupunki! Varsinkin joen reunusta ihanine vanhoine taloineen. Turussa pitäisikin käydä useamminkin, ihan vaikka vain pienellä päiväreissulla. Lasten kanssa tosin kävelylenkki meni lähinnä heidän perässään spurttailuna ja nyt kun oli isäinpäivä, niin kaikki ihanat pikkukahvilatkin vaikuttivan olevan kiinni. Ainakin niin aikaiseen, kun me olimme liikkeellä. Ehkä seuraavalla kerralla lähden pienelle Turku reissulle kahdestaan mieheni, tai kaverini kanssa, niin saan rauhassa kävellä kaupungilla, kahvitella ja käydä ihanissa pikku putiikeissa.

Sunnuntai-kävelylle laitoin päälle toisen laivan outlet-löydöistäni, ihanan rennon vaaleansinisen neuleen, Very Niceltä saadut lempparfarkut ( merkin kaikki farkut on ihan lemppareita, eikä kaapistani enää löydykään mitään muuta farkkumerkkiä! ). Päälle heitin luottotakkini, jonka sain pari vuotta sitten Kappahlilta, Lasessorilta saadun täydellisen cashmere-huivin sekä Henkkamaukan alesta varmaan kolme vuotta sitten löydetyt keinonahkanilkkurit.

Täydellinen auringonpaiste hemmotteli meitä vielä koko päivän ja aamulla moni muukin oli päätynyt lähtemään kävelylle joenrantaan. Kävelin kamera kaulassa kuin mikäkin turisti, mutta kuvaamisen sijasta keskityin kuitenkin aurinkoisesta aamusta ja perheen seurasta nauttimiseen. Turkuun olisi kyllä kiva mennä myös ihan vain valokuvailemaankin joku päivä!

Viikonloppu oli kaikenkaikkiaan todella onnistunut ja kiva pieni irtiotto arjesta.

<3: Pinja

Pääsimme pitkästä aikaa taas mieheni kanssa treffeille ja pienelle staycationille juhlistamaan hääpäiväämme. Lapsilla oli myös hauska viikonloppu, kun he pääsivät samanikäisten serkkujen luokse yökylään! Olimme päättäneet ottaa ihan rennosti, varasimme huoneen Kämp hotellista, kävimme syömässä, drinkeillä ja otimme ihan rennosti, ilman aikatauluja.

Olin varannut pöydän meille uudesta, hotellia vastapäätä olevasta Bistro Bardotista illalliselle, mutta päädyin kuitenkin perumaan varauksen, koska vapaana olevat kellonaika-vaihtoehdot olivat niin huonot, että ne aiheuttaisivat vain kiirettä tai nälkäkiukkua.

Otimme hotellin loungessa muutamat drinkit ja jonkin ajan päästä päätimme kokeilla onneamme, jos saisimmekin Bardotista pöydän järkevämpään aikaan. Ja saimme! Paikka oli todella houkuttelevan tunnelmallinen ja netistä tiirailemani menukin näytti hyvältä, joten odotukset olivat korkealla.

Tunnelma ravintolassa olikin ihana ja koska emme olleet mitenkään supernälkäisiä kuitenkaan, otimme vain pääruuat. Mieheni söi kyyhkystä ja itse otin ihan täydellisen skagenin. Molempien ruuat olivat aivan megahyvät ja meidät otettiin todella ystävällisesti vastaan, mutta palvelu tuntui loppuvan täysin siihen ja ruuissa kesti todella kauan. Siitä syystä päädyimmekin sitten Fazerille viereen jälkkärille.

Bardotissa haluaisin käydä kuitenkin vielä brunssilla joskus, koska heidän brunssi-menunsa näytti megahyvältä ja koska siinä saisi kylmiä ruokia noutaa itse, ei haittaisi, vaikka lämpimissä sitten kestäisikin.

Koska tällä hetkellä koronan jyllätessä ei ole paljon mahdollisuuksia juhliin, päätin pukea päälleni juhlan kunniaksi ihanan French Connectionilta saadun kimallemekon läpikuultavilla hihoilla, mikä osoittautui ihan superhyväksi valinnaksi.

Ruokailun jälkeen hengailimme vielä hetken Kämpin baarissa. Hotelli oli muuten kuulemma lähes täynnä, samoin kaikki ravintolat, joissa kävimme. Pöydät tosin oli joka paikassa väljästi aseteltu ja Kämpissä koko henkilökunnalla oli maskit kasvoilla.

Olemme molemmat tottuneet heräilemään todella aikaisin, joten vapaallakaan emme osanneet nukkua seitsemää myöhempään. Olimme siis ensimmäisenä aamiaisella ja söimmekin aamaista kerrankin kaikessa rauhassa.

Sain houkuteltua mieheni koukkaamaan kotimatkalla Verkkokaupan kautta, kun kävin shoppailemassa kameraani vihdoinkin salaman. Verkkokaupasta saa muuten kameraosastolta aivan superhyvää, asiantuntevaa palvelua ja olenkin lähes kaikki kamerani ja tarvikkeet ostanutkin sieltä.

Serkkulassa odotti meitä poikien leipomat pullat ja kahvit!

Viikonloppu olikin aivan todella rentouttava ja pieni irtautuminen arjesta tekikin todella hyvää! Jos haluatte kurkata lisää viikonlopusta niin kurkkailkaa instan puolelta storyjani sekä reelssejä, joihin yritän nyt kovasti myös päästä sisään!

<3: Pinja

Kielet ovat olleet aina ehdoton lempiaineeni koulussa ja jo ennen kouluun menoa olin kiinnostunut oppimaan uusia kieliä ja tutustumaan erilaisiin kulttuureihin. Lapsena reissasin vanhempieni kanssa todella paljon ja he opettivat minut tilailemaan jätskini itse englanniksi ja koska ainoana, erittäin sosiaalisena lapsena halusin aina saada reissuillamme leikkikavereita, vanhempani tulkkasivat ja opettivat helppoja sanoja ja kysymyksiä, joilla pärjäsin uusien kavereideni kanssa.

Kun taloyhtiöömme tuli 90-luvun alussa iso läjä uusia telkkarikanavia, opin englantia lisää cartoon networkilta ja minulla oli jo hyvä pohja enkulle, kun se sitten koulussa jossain vaiheessa alkoi.

Englanti ei kuitenkaan ollut ainoa kieli, josta olin kiinnostunut ja koulussa luinkin sen lisäksi tietenkin ruotsia, ranskaa, espanjaa sekä muutaman kurssin kiinaa ja venäjää.

Ranskaa luin koko ylä-asteen ja lukion ja rakastin sitä, mutta koska se jäi niin vähälle käytölle, ranskantaitoni ovat ihan ruosteessa. Samoin kävi espanjan kanssa. Todella harmi!

Ruotsinkielisiä ihmisiä taas löytyy ihan perheestänikin, mutta jostain syystä koen olevani niin surkea ruotsissa, etten kehtaa sitä puhua, niin naurettavalta, kuin se kuulostaakin!

Venäjänkieli on taas pitkään ollut sellainen, mitä olisi kiva osata ja josta varmasti olisi hyötyä myös työelämässä.

Olin monta vuotta töissä vaateliikkeissä, joissa kävi todella paljon venäläisiä asiakkaita ja yleensä he myös ostivat paljon. Heitä palvellessani venäjän kielen osaamisesta olisi ollut todella paljon hyötyä, sillä monesti taas heidän englanninkielen taitonsa oli vähäistä ja palvelutilanteet menivätkin aina osittain elekielellä ja hintojen paperille kirjoitteluna.

Mietin monesti, että olisi vaan pitänyt koulussa silloin jatkaa venäjän opiskelua, niin kieli olisi jo hallussa. Näin ruuhkavuosien keskellä en mielelläni enää ottaisi mitään aikatauluun sidottua opiskelua, mutta haluaisin nyt vihdoinkin pitkäjänteisesti oppia kielen vaikka en enää olekaan sellaisissa hommissa, joissa olisin venäläisten asiakkaiden kanssa tekemisissä. Silti siitä olisi varmasti hyötyä ja sen osaaminen avaisi varmasti uusiakin mahdollisuuksia.

Selailinkin netistä erilaisia vaihtoehtoja kielen opiskeluun kotona ja otin WordDiven käyttööni. Sain heiltä insta-yhteistyötä varten muutaman kuukauden veloituksetta ja nyt sitten jatkoin tilausta omasta pussistani, koska opiskelu sillä oli helppoa, näppärää ja tehokasta. Parasta siinä on se, että voin opiskella kerralla juuri niin kauan, kuin minulla on aikaa.

Nyt olen käyttänyt WordDiveä kolmisen kuukautta ja sanavarastoni on kasvanut hurjasti. Vaikka venäläiset aakkoset jo osasinkin, aloitin alusta, että sain niihin vielä pienen kertauksen, jota kaipasin.

Opiskelu WordDivellä on tuntunut melkein siltä, kuin pelaisi kännykkäpeliä! Opittavat sanat toistuvat aina lauseissa, jotka jäävät kuvien avulla tosi helposti mieleen.

Ajattelin, että nyt ihan oikeasti pidän tästä opiskelusta kiinni, vaikka se olisikin vain kerran viikossa, kun kerkeän sovelluksen avata. Yritän myös löytää tapoja päästä käyttämään kieltä, heti, kun olen päässyt siihen pisteeseen, että oikeasti osaan sanoa jotakin järkevää. Sitä odotellessa kuuntelen, jos saisin jotakin ymmärrettyä, kun kuulen kaupungilla venäläistä puhetta.

Mitä kieltä sinä haluaisit oppia tai opiskeletko juuri nyt jotakin kieltä?

<3: Pinja